Nina
New Member
Posts: 32
|
Post by Nina on Aug 24, 2013 14:17:47 GMT
ahalteke-t. Aazeen Aaleyah AzusenaAshen omistaja Nina kirjoittaa tänne tamman hoitomerkintöjä. Ashe muutti talliin 24.08.2013 Rahat: 27v€ Syyskuun vuokra: Maksettu
|
|
Nina
New Member
Posts: 32
|
Post by Nina on Aug 24, 2013 16:15:24 GMT
It's a new day, it's a new start
Peruutin Ashen pois tilavasta trailerista, ja annoin sen silmäillä ympäristöä hiukan uteliaana. Tamman bonganneet lapset - alkeisryhmäläiset näemmä - tulivat katselemaan tammaa hiukan hämmentyneinä. - Minkä rotuinen tämä hevonen on? Eräs pienehkö tyttö kysäisi samalla kun katsoi Ashen näyttävää päätä silmät lautasen kokoisina. - Se on ahalteke. Vastasin suht lyhyesti ja annoin Ashen nuuhkia lapsia, se näytti ainakin toistaiseksi enkeliltä. Hetken vastailtuani kysymyksiin lähdin taluttamaan Ashea kohti tallia, se oli vähän rennompi jo joten se käveli kaula pitkällä - ehkä hiukan pitkäkin matka oli myös osasyy tähän. Pysähdyimme tallin pihalle ja vastailin jälleen lasten kysymyksiin, jotka olivat välillä jokseenkin huvittavia mutta ymmärrettäviä. Pian bongasin Micyn, joka hymyillen saapui luoksemme. - Oh, onpas se näyttävä neitokainen. Nyökkäsin vähän virnistäen, ja Micyn kysyttyä kuinka sairaalassa kävi, sanoin ettei mitään ainakaan huomattu. Lähdimme sitten kohti pikkutallia johon Ashe kotiutuisi.
Kun sain Ashen karsinaan uteliaana katsomaan ympäristöä, kävelin viemään sen varusteet paikoilleen ja moni ehti kommentoimaan huvittuneina sitä kuinka lähes kaikki varusteet olivat vihreitä - niinhän ne olivatkin. En viitsinyt Ashella lähteä lenkille vielä vaan heitin sille karsinaan omenanpuolikkaita. Lähdin sitten syömään itse.
Tulin noin tunnin päästä Ashen luo taas, ja tuo hörähti lempeästi nähtyään minut. Hymyilin ja kiinnitin narun riimuun jonka jälkeen talutin tamman sille tarkoitettuun tarhaan jossa se saisi olla yksin. Tamman päästyä irti tuo lähti täyttä laukkaa pitkin tarhaa, pukitellen innoissaan. Katselin sen menoa hetken kunnes lähdin siivoamaan pihattoa sekä hoitamaan Nessua.
Kiva tarina tämäkin Ja vielä kerran tervetuloa! Lisään kaappiisi 13v€
|
|
Nina
New Member
Posts: 32
|
Post by Nina on Aug 25, 2013 1:03:54 GMT
Voivoi, Nina kun et malta pysyä poissa täältä Sain tämmöisen idean katsoessani nyt yöllä ulos ikkunasta ja näin täysikuun! * * * KuutamolaukkaaOlin lähdössä Ashen kanssa yömaastoon tapani mukaan la-su välisenä yönä, koska sunnuntaisin Ashella olisi hiukan rennompi päivä ilman mitään järkevää ohjelmaa. Kävelin hiljaa pikkutalliin enkä laittanut edes valoja päälle vaan taskulamppuni kanssa kävelin suoraan varustehuoneeseen nappaamaan Ashen satulan huopineen sekä suitset, myös harjapakin nappasin. Vein ne ulkopuolelle hoitopuomille jonka jälkeen palasin talliin, hiukan jutellen menin tammani karsinaan saaden tervehdykseksi pienen hörähdyksen sen tunnistettua minut, kiinnitin sutjakasti narun riimuun, talutin tamman pihalle ja suljin oven. Oli pimeää mutta täysikuu paistoi ihan mukavasti joten näin tarpeeksi ilman lamppua tai mitään. Kiinnitin tamman hoitopaaluun ja harjasin sen suht nopeasti, laitoin satulan ja kiristin vyön. Sulloin päähäni kypärän ja kiinnitin sen, tämän jälkeen riimun sujautin kaulalle ja suitsin pollen. Ashe ei tosin ollut yöllisestä retkessä aivan mielissään joten se vähän vastusteli.
Irroitin tamman riimusta ja talutin sen vähän matkan päähän jossa ponnistin sen selkään aidan päältä. Hevonen pärskähti ja otti muutaman askeleen, mutta sain sujautettua jalustimet jalkaan joten pääsimme jatkamaan matkaa kohti maastoa. Yllättävän energinen Ashe nosti päätään hermostuneena, vähän jännittyneenä - eihän se tosin mitään uutta ollut. Kuu paistoi yhä tarpeeksi voimakkaasti että näin selvästi, joten kannustin tamman laukkaan ja sehän lähti kuin avaruusraketti hurjaan laukkaan. Pidätin oikein kunnolla sitä jolloin se hillitsi laukkaansa, onhan se aika herkkä polle loppujen lopuksi. Nautin sen askeleista ja siitä vauhdista joka meillä oli - olihan Ashe ennen laukkakisoissa startannut ja menestynyt aika hyvin, muttei ikinä voittanut. Matkaa voittavat askeleet veivät meidät aina lammen - jossa olimme Nessun kanssa - ohitse, ja siitä kauemmas metsikköön. Rentouduin kunnolla ja huomasin että Ashekin rentoutti lihaksensa, myös laukasta tuli vähän rennompi emmekä enää menneet niin nopeasti kuin äsken - kyllä se Ashe minulle on kuin luotu oikeastaan vaikkei aina meinaa onnistua.
Käännyin kuitenkin ennenkuin eksyisin, tosin se oli sellainen "lännenmiesten"-käännähdys. Ashe iski jalat tiukasti maahan ja pienellä etusten loikahduksella se kääntyi 180-astetta ja lähti laukkaamaan takaisinpäin, sain sen pysähtymään ja pian olimme lammen lähellä jossa neitokainen sai syödä heinää. Nautin itse vähän kirpeästä sekä koleasta alkusyksyn ilmasta, taputin tammani kaulaa ja hymyilin vähän - ei tästä elämä parane. Päätin noin puolentunnin päästä palata tallille, nyt askel-lajeja vaihdellen, laukasta ravin kautta käyntiin ja toisinpäin.
Palasin pian tallille ja pistin Ashen samaan paikkaan kuin äsken, riisuttuani suitset ja satulan sekä laitettuani riimun sen päähän oikein, totesin että se on hikinen joten vietyäni varusteet nappasin mukaan hikiviilan sekä fleece-loimen koska ei ollut vielä kuivatusloimea. Vedin kaikki hiet pois mitkä sain, sekä harjasin hevosen ja kävin jalat läpi. Heitin sen selkään loimen ja kiinnitin kaikki soljet jonka jälkeen vein muut varusteet takaisin, ja palasin mukanani linimentti jolla viilensin sen jalkoja jotka olivat sen tarpeessa lähes aina ratsastuksen jälkeen. Taputin sen kaulaa, palautin sen karsinaan jossa sen päästin irti. Pistin sen kaurakulhoon(mikälie) omenanpalasia taas, taputin sitä vielä kerran jonka jälkeen suljin karsinan ja toivotin koko pikkutallin poppoolle hyvät yöt, tämän jälkeen poistuin kotiini nukkumaan - huomenna ei tarvitsisi olla aamuvarhain tallilla koska aamutallin hoitava antaisi Ashelle ruuat. Voi kuinka tunnelmallinen tarina ja sehän on vain kiva että kirjoittelet! Saat tästä 16v€
|
|
Nina
New Member
Posts: 32
|
Post by Nina on Sept 5, 2013 2:34:22 GMT
Yksityistunti 04.09-13Kiristin satulavyön kentällä ja laskin jalustimet. Ashe oli suhteellisen innoissan jo kun en hetkeen ollut sitä voinut sairastelujen takia ratsastaa - tosin se oli saanut tarhailla päivät pitkät vaikka vähän oli aiheuttanut tylsistyttyään harmaita hiuksia tallin väelle. Ponnistin kunnolla tamman selkään ja se lähti vähän eteen, kuitenkin pysäytin sen ajoissa. Toisen jalan pujotin turvajalustimesta, se oli välttämätön kapistus Ashen kanssa, ei ikinä tietäisi mitä tamma keksisi. Painoin pohkeet kevyesti tamman kylkiin ja se lähti reippaasti kulkemaan pitkin uraa, hiukan jännittyneenä. Sain kulkea tovin että se rentoutui ja venytti kaulaansa, välillä se säpsyili ties mitä mutta olin jo tottunut siihen etten kiinnitä huomiota kohteisiin jota se säikkyy etten ruoki "pelkoa".
Pian Micy tuli kentälle ja olin lämmitellyt huolellisesti tamman, sekä vähän sen keskittymistä koonnut. Pian keräsin ohjat ja käskystä aloin vuoroin kulkemaan kevyttä- ja harjoitusravia, hiukan hankalaksi harjoitusravin teki se että Ashe oli vähän jännittynyt ja ravi sen takia hiukan pomppivaa sen melkein hypähdellessä pienien raviaskeltensa kanssa. Kohta piti pidentää ja lyhentää askelia, tosin aluksi Ashe oli niin jäykkä ettei meinannut pidentää askelta ollenkaan vaan lyhensi mieluummin entisestään. Ashe kuikuili aidan ohitse kohti pihattoa samalla pärskien äänekkäästi, sainkin ohjeen kiristää hiukan sisäohjaa, ja näinollen sain Ashen lähes lopettamaan ulos vilkuilun. Siinä meni semmoiset kymmenen minuuttia kunnes Micyn mielestä meno näytti tarpeeksi hyvältä, ja kyllähän se siltä tuntui kun takajalat menivät paremmin hevosen alle - se siis kulki lähes muodossa jo, mahtavaa!
- Okei, voidaan siirtyä seuraavan tehtävään, eli nostat laukan ja rupeat tulemaan suurta laukka-kahdeksikkoa, vaihtaen tietenkin laukan keskipisteessä. Voit aloittaa sitten kun tuntuu sopivalta. Micy huusi ja minä tuumasta toimeen valmistelin sitä kahdeksikkoa. Tein pienen puolipidätteen, asetin sen kulmassa ja annoin kevyet laukka-avut - vaikka se olisi varmaan pelkästä laukan ajattelemisesta ruvennut laukkaamaan - jolloin se reippaasti lähti laukkaamaan, tässä vaiheessa sain sen lähes kokonaan muotoon ja se kaarsi kaulaansa kuten sillä oli tapana hurmatessaan oreja jotka nyt eivät välttämättä tainneet neitiä nähdä. Annoin laukanvaihtoon avut, ja hetken päästä Ashe hiffasi mitä tahdoin jolloin se sulavasti vaihtoi laukan, kuitenkin suhteellisen myöhään. Sain kultaisen neuvon Micyltä jälleen, ja lyhensin vähän laukkaa - ainakin yritin. Tämä ei nimittäin ollut Ashen mieleen ja se päätti loikata vähän sivuun samalla kevyesti pukittaen, pysyin selässä onneksi ja sain hetken päästä "suostuteltua" tamman lyhentämään askeliaan. Laukanvaihdot sujuivat huomattavasti paremmin nyt kun oli aikaa antaa avut selkeämmin ja tarkemmin.
- Voit vaihtaa suuntaa ja tulla muuten samalla tavalla, mutta tehdä ympyröiden päätyihin voltit! Kuului taas korviini, ja käänsin suunnan jolloin nostin laukan taas kulmasta. Tunsin kuinka Ashe oli rentoutunut ja nautti nyt työnteosta, ainakin vähän - edistystä! En päässyt liian pitkälle ennenkuin Ashe - minulle tuntemattomasta syystä - loikkasi sivuun oikein kunnolla, heilahdin ja meinasin pudota mutta tarrasin kiinni tamman kaulasta jonka jälkeen kampesin itseni ylös. Tamma steppaili ympäriinsä, kääntyili ja protestoi hetken apuja vastaan kunnes sain sen uralle ja Micy pyysi meidät takaisin kevyeeseen raviin, jolloin tunsin että olin kunnolla itsekin saanut jumppaa - jaloissa tuntui pieni väsymys jo. Ashe pian rentoutti lihaksiaan ja se näkyi näemmä koska Micy antoi uuden tehtävän.
Tiedostin parin tytön istuvan ja katselevan tuntiamme, mutta en antanut sen häiritä itseäni niin Ashekaan ei hermoilisi sitä. Avotaivutus oli suhteellisen helppo, vaikkei neitokainen aluksi minua meinannutkaan kuunnella, mutta loppupäässä pitkää sivua se alkoi kulkea hyvin. Käänsin sen puolipidätteen jälkeen keskihalkaisijalle, yrittäen sen ravia vähän lyhentää tuloksetta. Siinä sitten väkersin pohkeenväistöä, eikä ensimmäinen oikein tahtonut onnistua. Jatkoin kuitenkin sitkeästi ja pian nostin vastalaukan - Ashe ei siitä oikein nauttinut vaan pukitti vähän ja vaihtoi omine lupineen oikeaan laukkaan, jolloin jouduin laukkaamaan sivun oikeaa laukkaa. Toistin saman, tosin nyt paremmin valmistellen, ja vastalaukka alkoi sujua paremmin kokoajan. Pian suunta vaihtui ja tämä oli jo armahdus, sillä kaikki sujui paljon paremmin tähän suuntaan, eikä Ashe aikoihin ollut tuntunut näin kivalta ratsastaa, herran jestas! Micylle tuli menoa joten kiitin häntä tunnista ja hidastin tamman käyntiin antaen ohjia enemmän jolloin se venyytti kaulaansa pitkälle eteen ja tuhahti pienesti. Taputin sen hikistä kaulaa ja kehuin sitä, se oli todella yllättänyt minut ja tunsin siteemme vahvistuneen entisestään, okei tunsin niin joka ratsastuskerran jälkeen, mutta silti! Kävelin loppuverkat ja lähdin hoitamaan Ashen, pesin sen ja pistin loimen jonka jälkeen neiti sai mennä hetkeksi vielä tarhaan.
* * *
Huhhuh, toivottavasti ei ole liian raskasta luettavaa En saanut kuvaa tähän koska en jaksanut alkaa luonnostelemaan heppaa paintilla tai gimpillä Laiskuus iski! Tämähän oli oikein kivaa luettavaa! Saat tästä 20v€!
|
|
Nina
New Member
Posts: 32
|
Post by Nina on Sept 7, 2013 3:14:28 GMT
R-A-K-A-S Kuullessani tutun hörähdyksen talliin astuessani, hymyilin väkisinkin. Joskus tuo ärsyttävä kiusankappale vain sai pienellä eleellään päivästäni aivan mahtavan. Ashe kurkisti minua karsinasta ja vilkutin sille vähän, jonka jälkeen pujahdin ottamaan sen harjapakin sekä villaloimen. Olihan nyt vähän viilentynyt ja Ashe parka ei kylmää meinannut aina kestää - ainakin siltä se vaikuttaa aina kun se tekeytyy paleltuneeksi. Laitoin riimunarun kiinni riimuun ja talutin tamman siihen käytävälle jossa sitä harjasin kaikessa rauhassa. Chappe asteli pian pikkutalliin hiukan säpsähtäen Ashea joka seisoi pällistelemässä neitoa tuon astuessa sisään. - Moi! Chappe tervehti minua ja ojensi kättään Ashelle joka hiukan nuuhkaisi sitä ja nosti päänsä taas ylös kuin mikäkin hieno rouva.. Siis neiti! - Terse! Virnistin takaisin ja harjasin Ashe-neidin jalkoja samalla katsoen kun Chappe meni Jewan karsinaan poninsa luo, vissiin vähän lässyttämään sille. Ashe pian päätään heilauttamalla ja kuopimalla protestoi harjauksen lopettamista vastaan, siispä hemmottelin tammaa oikein kunnolla ja kävin jokaisen ruumiinosan kunnolla läpi jokaisella harjalla, ja kun totesin neidin olevan tyytyväinen, vein harjapakin pois ja palasin asettelemaan loimea tamman päälle. Saatuani loimen tammalle ilman ongelmia, talutin sen tarhailemaan.
Katselin Ashea, ja tajusin kuinka onnekas olin omistaessani tuommoisen hevosen. Se oli niin kaunis että melkein jo rupesin itkemään. Joskus hevosen omistaminen on vain niin vaikeaa, eikä aina rahatilannekaan ole mikään mahtavin, mutta aina kun huomaa kuinka onnelliselta hevonen näyttää, ne vaikeudet palkitaan - tavalla tai toisella. Vaikkei Ashe nyt mikään hellyydenkipeä, syliintunkeva hevonen olekaan, se silti osoittaa minulle välillä rakkautta hörisemällä tai vain tottelemalla minua ratsastaessa. Joskus se jopa laskee päänsä syliini ja ummistaa silmiään, se tunne on kerrassaan korvaamaton! Ashe on maailman paras hevonen - minun hevonen!
* * *
Hihi hankin yhden luonnoksen, tein siitä Ashen ja pistin loimen sille :'D En osannut enää piirtää hevosta joten kai se näinkin käy.. Tämmöistä tällä kertaa ~ Todella tunnelmallinen tarina ja hieno kuva! Saat tästä 18v€ .
|
|